KIITOSVIRRET + YLISTYSLAULUT
Kuvarunoja 2006-2007
Jyrki Heikkinen
ISBN 978-952-99923-4-8
Asema, 2008
152 sivua | kovakantinen | 20€
Lisää
tuote ostoskoriin
Kiitos ja ylistys, huuto ja meteli, lihapullat,
kuolema ja ilon hetki. Arkipäiväinen ja taivaallinen sekoittuvat
ja luovat uutta runoilija-sarjakuvataiteilijan hämmästyttävissä
kuvarunoissa. Suorastaan hervoton, rönsyilevä piirros
ja teksti käsittelevät elämän suuria kysymyksiä
ja saattavat ne uuteen valoon. Jyrki Heikkinen on antanut meille
ihmeellisen lahjan!
"Lähtökohta löytyy arjen pienistä ja
suurista sattumuksista, jotka saattavat paisua myyttisiin tai kohtuuttomiin
mittasuhteisiin. Kuva ja sana törmäävät toisiinsa,
saavat vauhtia toisistaan ja assosioivat yllättävillä
tavoilla. Mukaan on tullut yhä enemmän ääniä
ja tunnelmia, joita olen perinteisissä runoissani ujostellut;
pateettisia älähdyksiä, houreista korinaa, romantiikan
kaipuuta ja silkkaa pöhköyttä."
Suomalaisen maalaissurrealismin edustajaksikin kutsuttu, Kuopiossa
asuva Jyrki Heikkinen (s. 1958) tunnetaan paitsi tuotteliaana sarjakuvataiteilijana
myös runoilijana. Kiitosvirret + ylistyslaulut on Heikkisen
kolmas pitkä sarjakuvateos - tai viides runoteos.
NÄYTESIVUT
6
/ 19 / 54
/ 60 / 65
/ 98
HAASTATTELU
Jyrkin
oma kuvaus Kiitosvirsistä
ARVIOT
Turun
Sanomat (9/9/2008)
Pohjolan Sanomat (23/10/2008)
Helsingin
Sanomat (13/11/2008)
SAMALTA TEKIJÄLTÄ
Kiitosvirret
+ ylistyslaulut
Tohtori Futuro
Punajäkälä
Seiniä päin
Lucifer
Tsirnam Bai
Tekijä antologioissa
Aleksis Kiven päivä
Laikku 04
Laikku 02
| |
Mitä
sivuja?
Kuva: Helinä Schroderus
Minulla täytyy olla aina tekemiselleni syy.
En osaa vain ilokseni vuoleskella, näpsiä kuvia tai piirrellä.
Joku ajatus täytyy löytyä tekemisen takaa.
Aloin pitää luonnoskirjaa kaksi vuotta sitten. Aluksi
piirsin, mitä näin ja keksin ja aika pian turhauduin.
Siirryin päiväkirjamuotoon ja kokeilin erilaisia äänensävyjä.
Ujutin unia ja fantasiaa mukaan ja innostuin todella.
Siirryin yhä irtonaisempaan kuvaukseen, lähemmäs
runoa ja löysin värit. Aloin tavoitella ilmaisua, jossa
kuva ja sana törmäävät toisiinsa, saavat vauhtia
toisistaan ja assosioivat yllättävillä tavoilla.
Olen pyrkinyt tiheään ja notkeaan ilmeeseen ja mukaan
on tullut yhä enemmän ääniä ja tunnelmia,
joita olen perinteisissä runoissani ujostellut; pateettisia
älähdyksiä, houreista korinaa, romantiikan kaipuuta
ja silkkaa pöhköyttä.
Sivuja työstän edelleen päiväkirjan tapaan.
Lähtökohta löytyy arjen pienistä ja suurista
sattumuksista, joka saattavat paisua myyttisiin tai kohtuuttomiin
mittasuhteisiin.
Luonnoskirjaa on toteutuksen hiottu huolettomuus.
Jokainen sivu on erillinen kokonaisuutensa ja yhdessä ne muodostavat
moniäänisen sarjan, joka jatkuu.
|
