Mika Lietzén

Sarjakuvataiteilija ja kuvittaja | Comics Artist and Illustrator

Mika Lietzén otsikkopalkki 4

Merkinnät luokassa Kirjallisuus

Nainen & Strindberg

Torstai 12.8.2010 · Kirjallisuus, Sarjakuva

Sivu 3 uudesta nelisivuisesta jutusta “FINEST”-näyttelyyn syksyllä 2010.

Page 3 of a new 4-page story, for the “FINEST” exhibition in autumn 2010.

Aiemmin ilmoitettu 19-sivuinen Strindberg-juttu ei ilmestykään Minna&miehet -antologiassa, koska se ei omasta mielestäni sopinut kokonaisuuteen. Tarinaa ei luultavasti julkaista myöhemminkään. Alla pieni tiivistelmä.

Previously announced 19-page story about Strindberg will not be published in the Minna&miehet anthology, I didn’t think it fit in with the concept. The story will probably not appear later either. Here is a concise “best of”.

Ei kommentteja

Roolipeliä

Tiistai 22.6.2010 · Kirjallisuus, Kuvitukset

Uusi kansikuvitus, Katariina Romppaisen jalkapallo- ja teatteriaiheiseen nuortenkirjaan Roolipeliä. Ilmestynyt kesäkuussa 2010.

Cover illustration for the youth novel Roolipeliä (“Role Games”), written by Katariina Romppainen. The story is about football and theater. Published in June 2010.

Vaihtoehtoinen luonnos / Alternative sketch

1 kommentti

Kirkuva kallo

Keskiviikko 16.6.2010 · Kirjallisuus, Kuvitukset

Uusi kansikuvitus, Tapani Baggen nuortenkirjaan Kirkuvan kallon arvoitus. Etsivätoimisto Musta koira -sarjaa, tällä kertaa Pariisissa ja välillä sen allakin.

Cover illustration for the youth novel Kirkuvan kallon arvoitus (“The Mystery of the Screaming Skull”), written by Tapani Bagge. Third book in a series, this time set in Paris.

Aikaisempi luonnos / early sketch.

Ei kommentteja

Katukiviä

Lauantai 5.12.2009 · Kirjallisuus

Kirjasuositus: Anders Cleven erinomainen, neljästä Helsinkiin sijoittuvasta novellista koostuva Katukiviä.

“Teoksen neljän novellin miljöönä on elämää sykkivä Helsinki katuineen ja kivimuureineen,
etenkin Pitkänsillan pohjoispuoli päivän ja yön valaistuksessa”

“Världen på andra sidan Långa bron […] Mänskorna här verkar dömda till ett liv i helvetet”

cleve1-pieni cleve2-pieni

Alkuperäisteos, ruotsinkielinen Gatstenar ilmestyi vuonna 1959, Pentti Saarikosken
suomennos vuonna 1960.

Ei kommentteja

Trieste 1913

Torstai 25.6.2009 · Kirjallisuus

trieste_1913

Enzo Bettizan Trieste 1913 (Il Fantasma di Trieste, julkaistu italiaksi 1958, suomeksi 1968 WSOY:n A-sarjassa) lienee niitä kirjoja joita käytännössä kukaan ei nykyään lue saatikka edes tiedä; itselleni se tarttui mukaan kirpputorilta, eurolla.

Muutenkin WSOY:n A-sarja sisälsi pieniä helmiä, Bettiza, Jean Cayrol, toinen italialainen suosikkini Cesare Pavese jne. Mutta sarjaa ei enää ole, ei ole ollut enää vuosiin.

Joka tapauksessa, Trieste 1913: mainio teos, kieleltään notkea ja terävä, tarina hiipuvan suvun nuorimmaisesta, Daniele Solospinistä, kerrottuna tämän elämäkertaa valmistelevan kertojan äänellä. Nimikkokaupunki rakentuu henkilöiden ympärille sanoista ja lauseista, paikkojen tunnelmista. Historia vie ja ihmiset vikisevät, yksityiskohtainen kasvaa kokonaisen aikakauden kuvaukseksi, yleismaailmalliseksi, jonkinlaiseksi arkkikertomukseksi, tavalla jonka vain suuret romaanit osaavat.

Trieste kaupungin nimenä periytyy sattumalta samalla tavalla muinaisslaavista kuin Turku tai sana torg. Epäilemättä siis hieno kaupunki, vaikka teellä alkavista torikaupungeista ylivoimaisesti upein onkin Torino. Joka tosin ei ole sanana sukua Triestelle tai Turulle, mitä nyt sanaleikkinä.

Katkelma romaanista Trieste 1913:

Mutta Danielelle hän puhui rauhoittavasti puhdasta, melodista serbiaa; kielen rikkaisiin kuviin lapsen mieli uppoutui keveänä ja yksinäisenä kuin metsään, jossa muinaisten balkanilaisten legendojen sankarit tuijottivat häntä salaperäisten varjojen pohjalta fosforinvälkkeisin silmin: metsän paha henki oli Turkkilainen, kolmen pitkän ja värisevän joutsenmaisen kaulan päässä sillä huojui kolme päätä, ja kolmesta toinen toistaan inhottavammasta suustaan se syöksi pientä onnetonta päin pelottavia epäsikiöitä, käärmeitä ja skorpioneja, kunnes taivaasta kajahti metallinen kumina ja valkoisella hevosellaan syöksyi paikalle Marco Kraljevic, junak, voittoisa sankari, vääräuskoisten vitsa ja Jumalan ritari, joka käyrällä, rubiineja välkkyvällä sapelillaan katkaisi kerralla Turkkilaisen kaikki kolme häpäisevää päätä — ne poukkoilivat pimeässä metsässä, yksi, kaksi, kolme, keskellä iskun voimasta satelevia puun oksia ja varpuja. Musta veri, joka virtasi kolmesta katkaistusta, tuskasta vääntyneestä kaulasta, tuhosi oitis nurmen ja puiden kuoren. Vain jotkut myrkkysienet pystyivät rehottamaan veritahtaassa; jos tätä turmion nestettä olisi pisarakaan pirskahtanut kristittyjen päälle, he olisivat heti menettäneet kielensä ja joutuneet samoamaan pitkin metsiä ainoana verhonaan silmäpoloisistaan pursuavat kyyneleet, ikuisesti valittaen.

Nämä mustat legendat, samalla kertaa julmat ja sankarilliset, kerrottiin kielellä, jossa primitiiviset kurkkuäänteet ja yllättävä pehmeys sekoittuivat toisiinsa, joka on milloin täysin veltto, milloin kovankovan konsonanttiyhdistelmän tanakoittama, joka on jäykkä ja taipuisa, pehmeä ja väkivaltainen, pohjimmiltaan jollakin tavoin naisellinen ja väistelevä. Tarinat tunkeutuivat häkellyttävinä lapsen sydämeen, ja hellyyden kerrostumiin ne lisäsivät kovuutta ja jälleen hellyyttä niin että tuohon pieneen sydämeen lopulta kasaantui monimutkaisten tunteiden pohjakerrostuma. Daniele muistelee värähtävän, melkein tuskaisen liikuttuneesti näitä outoja sävyjä, jotka hämmensivät syvästi hänen varhaisinta lapsuuttaan: “Tällä kielellä minä ajattelin ensimmäiset ajatukseni, ja tästä musikaalisesta perussävystä italian kieli erkani myöhemmin hiukan väkinäisesti kuin käännös.”

(Suom. Pirkko Peltonen, WSOY 1968)


Sivuhuomautus, seuraava jatkosarjakuvanovelli Rekyyli alkaa vihdoin ensi viikolla, tällä samalla kanavalla.

Ei kommentteja

The Catcher in the Rye

Tiistai 2.6.2009 · Kirjallisuus, Kuvitukset

catcher1

Ensipainoksen kansi (Michael Mitchell, 1951)

Kirja jota en vielä äskettäin ollut lukenut. Jostain syystä J.D.Salingerin The Catcher in the Rye eli Sieppari ruispellossa on päässyt aina lipsahtamaan ohi. Aikoinaan taisin kuvitella kirjan sijoittuvan ruispelloille jonnekin keskilänteen, missä ehkä pelataan paljon baseballia… ja myöhemmin kiinnostukseni amerikkalaista kirjallisuutta kohtaan raukesi, noin yleisemminkin. Eipä Sieppari taida myöskään miehittää suomalaisessa kulttuuritajunnassa yhtä suurta aluetta kuin Atlantin tuolla puolen, missä se lienee lähes pakollista luettavaa jo keskikoulussa.

Kirjan kaunis kansi osui kuitenkin taannoin silmään, amerikkalaiseen pokkaripainokseen kun on palautettu ensipainoksen upea vikuroiva karusellihevonen, typografiaa myöten. Kuvittaja Michael Mitchellin muut kannet lienevät kadonneet historian syövereihin, tai ainakaan niistä ei löydy merkkejä.

Itse kirja on tietenkin erinomainen, eikä sen vuosikymmenten varrella keräämään suitsutukseen liene tarpeen lisätä sen enempää. Tosin lukiessa tuntui että olen luultavasti lukenut melko monta Siepparin inspiroimaa kirjaa, mutta eipä se alkuperäisen tehoa laimenna. Ei myöskään vuodet, teksti on edelleen terävän tuoretta kuusi vuosikymmentä ensijulkaisun jälkeen.

Siepparin kansikuvitusten historiasta voi lukea lisää täältä, Salinger itse ilmeisesti ärsyyntyi kuvitusyrityksistä, useimmat myöhemmät kannet ovatkin olleet melko minimalistisia. Kirjan tunnetuin kansi lienee tämä yksinkertainen punakeltainen versio. Löytyipä netistä myös tämä hauska kuvitus.

Sattumalta Salinger on tänään uutisissakin, jonkun kirjoitettua jatko-osan ilman lupaa.

Ei kommentteja

Stormskärs Maja

Lauantai 25.4.2009 · Kirjallisuus, Kuvitukset

tie_myrskyluodolle-pieni

luoto_meressa-pieni

maija-pieni

Osmo “Omppu” Omenamäen kannet Gummeruksen 70-luvulla julkaisemiin Myrskyluodon Maija -sarjan kirjoihin ovat auki taitettuina varsin upeaa kansitaidetta, nykyään yli selän kulkevia kuvituksia näkee ylipäänsä enää aniharvoin. Sarjan viidestä kansikuvituksesta yllä kolme ensimmäistä.

Kuvat saa suuremmiksi klikkaamalla. 

Hienoja kirjoja myös. Saaristotunnelmia voi makustella lisää kuuntelemalla Lasse Mårtensonin säveltämän, tv-filmatisoinnista tutun tunnussävelmän

Tarinan Aston Villa päivitykset ovat jääneet, syy on epäilemättä inhimillinen. Jutun päätös ilmaantunee nettiin piakkoin.

1 kommentti