Gunnar Berndtson: Kesä (1893)
Turun Taidemuseossa on ollut jo viime vuoden syyskuusta alkaen näytteillä naisaiheisia maalauksia museon kokoelmista, pääosin 1800-luvun lopulta. Jostain syystä en ollut aiemmin käynyt ja nytkin vasta hetken mielijohteesta.
Mutta miten mainioita kuvia! 1800-luvun lopulla suomalaisetkin taiteilijat vyöryivät Pariisiin, Edelfelt etunenässä, muut perässä, esimerkiksi uusi tuttavuus, “salonkimaalari” Gunnar Berndtson (1854-1895). Kansallistunne ei vielä silloin ollut syövyttänyt suomalaisten päähän pelkkää suo, kuokka ja jussi -ajatusmaailmaa, maalarien asenne vaikutti olevan kansainvälisempi, eurooppalaisempi. Tai ainakin ranskalaisempi. Berndtsonkin kävi maalamassa Jean-Léon Gérômen tavoin Egyptissä ja kuoli Manet’n tavoin syfilikseen.
Naiskuvista en niin tiedä — mutta tuo, tuo jonkinlainen henkinen yhteenkuuluvuus Euroopan kanssa — mihin se hävisi? Ehkei mihinkään, ehkä taide kaikkialla on vain nykyään globalisoitunut entisestään, jonkinlaiseksi pelkistetyksi ja minimalistiseksi maailmantaiteeksi, joka puhuttelee kaikkia mutta ei spesifisesti ketään. Ei se huonompaa ole, se on vain erilaista.
Kauniita kuvia silti nuo vanhat. Kaunis aikakausi, kauniimpi kuin mikään, kaiken kaikkiaan jotenkin konkreettisempi. Jos maailma muokattaisiin huomenna uusiksi 1890-luvun tyyliin, en vastustaisi, siitä hyvästä voisi hyvin ja levollisin mielin kuolla vaikka siihen syfilikseen. Tai vaihtoehtoisesti tuberkuloosiin.
Kuvan kauniit -näyttely Turun Taidemuseossa 11.9.2008 – 30.8.2009
Elin Danielson-Gambogi: Hilma Westerholm (1888)
